Tänään sain kokea harvinaista vauhdin hurmaa. Kaikesta huolimatta koin olevani vajavainen. Tunne siitä, että jotain olennaista puuttui, vaivasi ajatuskeskustani korvieni lepattaessa tuulensuunnan muutosten rytmissä. Kuusenkävyistä valmistetut korvakoruni riuhtoivat korvanlehtiäni, päähäni asetettu havuseppele pyristeli esiin permanenttini syvyyksistä ja sähkönsiniset silmäripseni tanssivat sambaa isoäitini vanhojen silmälasien takana. Silti sisimmässäni kaipasin jotain lisää. Allani kauniisti röhkivä moottoripyörä totteli jokaista käskyäni kuin hyvin koulutettu koira. Ajatukseni virtasivat kohti kotona odottavaa partacollietani, kunnes ymmärsin sen. Puuttuva pala oli parta ilman collieta. Parta tekisi kuvasta täydellisen. Leukaani ja poskiani viimassa repivä karvoitus täyttäisi sielussani ammottavan tyhjiön. Ennen kuin raotan mieshormonipurkin kantta, täytynee tyytyä naavaan ja ilmastointiteippiin. Tunne on ylitsevuotavan auvoisa.
<3 Pimu